Jiihaaa, taas on meno kuin villissä lännessä!
Tuksu multipersoonineen kirjoittelee itsestään ja itselleen ja itsekseen, pöllii tunnareita, kehittelee itseään puolustelevia ja rikosilmoituksia tekeviä facekavereita, kun ei oikeitakaan ole.
Ylläs ei ollut yllätys. Siellä on pyhä kristitty haistatellut lasten korville sopivasti veetua Valtoselle, kun ei ole tahtoaan läpi saanut. Onko Tuksu koskaan tehnyt yhtään reissua minnekään, missä ei olisi mokaillut, riitaantunut, aiheuttanut kaaosta ja eripuraa. Ei koskaan.
Sentään tissikuviin tykästynyt Taito-setä jaksaa vielä pikkasen ’seistä’ Tuksun takana. Seisoisi varmaan edessäkin, jos luvan saisi. Onkohan Tuksu jo selvittänyt Taito-sedän karisman? Josko siitä velliksi vellin paikalle, kun vellin karisma hyytyy.
Naurattaa kyllä, kun taas joutuu toteamaan, että Tuksu se ei petä koskaan. Ikuinen kaikissa maailman asioissa epäonnistuja ei vaan kertakaikkiaan pysty. Ei pysty ei kykene. Mihinkään.
On se etevä lajissaan.