Yritin tankata uudelleen tuon Tunkin uni lässytyksen läpi. Ensimmäinen lause on sekavuudessaan miltei taidetta: ”Näin aamupäivällä tänään ennen kun kävin kirkossa pitkästä aikaa, kävin ehtoollisella Loviisan kirkossa, niin näin siis tällaisen unen”, kyllä siinä posket valuu muillakin, kuin äijän opeilta. Mutta sitten tippisin. Julia siis ilmestyi Balilla ja antoi varoituksen. Seuraavaksi pomosahdettiin Angeliin, jossa saatiin yliluonnollinen varoitus ja sitten oltiinkin jo häämatkalla. Kuka varoitti missä ja mitä?Mikä osa on totta ja mikä harhaa? Tietääkö edes Tunkki itse enää?
Usein vain silmäilen Nämä Tunkin oksennukset läpi, sillä sen ulosanti on liian tuskaista paneuduttavaksi. Jätän sen kovempiluontoisille näädille, kuten Tunkin kuuntelemisen, jotka voivat sitten referoida asian, mitä ei lopulta suolloksessa paljon ole. MinäNi ei pysty, ei jaksa ja etenkin, ei ymmärrä.
MinäNI näkee paljon ja usein unia vainajista. Unia ylipäänsä. Ihan kaikki ovat oman pääni tuotosta, ei niissä mitään ylimaallista ole. Ei ole Tunkillakaan. Kaiken maailman napeilla saa kyllä varmasti mielenkiintoisia tuotoksia aikaan.
