Noista harhoista tuli taas mieleen ne helvetin kuolemattomat madot, joista Tunksi nykyään usein varottelee: ihan selvästi se on vaan saanut joskus jonkun matoharhan tripeillään tai (huume-)psykoosissaan! … Olisko ollut juuri tuolla viimeisimmällä reissulla rapakon taakse, mistä Velli-prinssi siiten tuli pelastamaan – vai muistaako joku oliko jo aiemmin nuo madot kuvioissa? Siitä sitten jäänyt niin karmea kammo, että muistaa pakonomaisesti koko ajan ja suoraan – varmaan loppuikänsä – varoitella helvetissä luuraavista madoista, jotka pirulaiset eivät edes kuole koskaan!
Nuo visuaaliset harhat on niin aidon tuntuisia ja oloisia, että niistä kuulemma usein jää oikeasti elinikäiset traumat ja pelot. Samoin ne kaikki ”sateenkaarien” näkemiset ja Jumalan kanssa suoraan puhumiset myös: ihan selvää huume- tai deliriumharhaa ja/tai päihteiden pitkäaikaisesta käytöstä kumuloituvaa psykoosia tai skitsofreniaa. Kokijan itsensä mielestähän ne tuntuvat täysin oikeasti ja aidosti koetuilta elämäntapahtumilta. Joskus kokija tuntee ne aivan todellisina menneisyyden tapahtumina vielä senkin jälkeen, kun tuo varsinainen ”harhakausi” on ohi ja tilanne normalisoitunut eikä uusia harhoja enää tule, esim. lääkityksen ollessa kohdillaan.